American school

Jippii ja jei, vihdoinkin kouluni alkoi täällä. Tiistaina meillä oli open house, eli mentiin tutustumaan kouluun ja lopulta sitten odotettiin kuusi tuntia, että päästiin tekemään lukujärjestykset. Ensimmäisessä semesterissä eli tammikuuhun kestävässä ajassa mulla on englantia, human anatomy eli joku science aine täällä, jossa tutustutaan ihmiskehoon, drama eli näytelmä class ja sports trainer, jossa meille opetetaan ihmiskehon luut jne, miten suojautua loukkaantumisilta ja miten treenata, syödä yms oikein. 

Keskiviikkona vietettiin viimeinen lomapäivä Sofien kanssa rannalla ja rannalla sijaitsevalla broadwaylla.

Torstaina oli siis ensimmäinen koulupäivä ja olin kyllä aika paniikissa, kun bussia odoteltiin. Sieltä se keltainen koulubussi sitten tuli ja bussikuskini on aivan älyttömän mukava ja hauska nainen! Kouluun mennessä oltiin vähän hukassa, mutta joka tunnilla löysin seuraa ja kaikki kyselivät kiinnostuneena kuka olen ja mitä me suomessa tehdään. Sain vastata kysymyksiin: joo, kyllä meilläkin on mcdonalds, subway, burger king jne, ei meillä ole jääkarhuja, eikä pingviinejä, kyllä olen ruskettunut vähän jo suomessa, oikeasti olen tosi valkoinen jne jne jne. 

Toinen koulupäivä oli jo kivempi, koska aloitettiin opiskelu ja ensimmäinen testikin on jo maanantaina: pitää osata kaikki ihmiskehon luut englanniksi. Myös aloin saamaan ensimmäiset kaverini: yksi jalkapalloilija ja baseball pelaaja, molemmat tyhmiä kuin saappaat ja saavat minut nauramaan koko ajan ja pari muuta poikaa; yksi, joka kyseli koko ajan olenko nähnyt ennen mustia ihmisiä, no entäs amerikkalaisia mustia jne. He is so funny. Myös joitakin tyttöjä, mutta tytöt ovat jostain syystä tosi kateellisia siitä, että tulee jostain muualta ja että on jokin aksentti. Englanti sujuu jo moitteetta, käytän tosin todella paljon suomea, joten voisi se vielä paremminkin mennä jo, mutta nyt koulun alettua suomen käyttö vähenee, joten ehkä jossain vaiheessa ajattelu kääntyy jo englanniksi. Nyt jo ajattelen osaksi, kuten en esimerkiksi käännä enää suomea englanniksi, vaan englanti on englantia ja suomi suomea. Pitäisi todella vähentää suomen käyttöä.. 

Eilen käytiin myös katsomassa elämäni ensimmäinen american football match! Oli hauskaa hostdadin ja hostsiskon kanssa, vaikka koulumme hävisikin. Nyt nauttimaan kauniista kesäpäivästä rannalle ja sitten salille, adios! 

Only one week

Vasta tasan viikko on mennyt, mutta tuntuu kuin olisi mennyt kuukausi. Taisin saada kulttuurishokin heti alkuun. Oon ihan järjettömän väsyny koko ajan, tai no tänään on ollut paljon parempi päivä jo. Eilen koin elämäni suurimman koti-ikävän tähän asti ja itseasiassa on hyvä, että kulttuurishokki tuli jo, eikä tarvi sitä myöhemmin murehtia, koska nyt suunta on vain ylöspäin. Koko ajan pitää vaan mennä ja liikkua ja tehdä jotain, koska kun alkaa miettiä, sattuu liikaa. 

Ensi viikolla alkaa koulu ja sittenhän sitä tekemistä riittääkin. Onneksi, koska nyt jokainen päivä on tavallaan samanlainen ja tulee helposti tylsää, koska ei jaksa tehdä samoja juttuja koko ajan. Onneksi olemme Sofien kanssa koukussa Revengeen, joten katsomme sitä sarjaa aina kun tylsyys yllättää. Nyt olen pitänyt liikaakin yhteyttä kotiin ja sen huomaa, mutta koulun alettua en ehdi sitä enää tehdä ja se on hyvä juttu. Nyt lähdetään siskokullan kanssa iltauinnille, bye! 

Here I am

Hello everybody! Nyt tulee kaksi postausta, koska aikaisempi ei jostain syystä julkaissut itseään... Tuo aikaisempi on siis toissa päivänä kirjoitettu. 

Aika kuluu nopeasti ja rahaa on tullut käytettyä ihan järjettömästi, koska toin todella vähän vaatteita tänne ja vaatekaappi kaipasi vähän täytettä... Nyt ei tarvitse shoppailla vähään aikaan, paitsi huomenna täytyy ostaa puhelin. Ostettiin tänään sim-kortit ja Mark auttoi meitä liikkeessä, mutta myyjä sanoi, että voimme aktivoida ne kotona. Joo kyllä me pystyttiin soittaa niillä, mutta emme voineet lähettää viestejä tai käyttää nettiä, sillä meidän olisi pitänyt muuttaa jokin asetusjuttu ja sitten emme olisi voineet käyttää puhelimiamme enää kotimaissamme. Taas tälläisiä kivoja amerikkalaisia juttuja.

Kaikki on tasoittunut ja enää asiat eivät ole niin jänniä ja uusia. Huomenna mennään tosin valitsemaan kurssit ja vajaa kahden viikon päästä alkaa koulu, joten sitten tulee taas jotain uutta. Nyt on itse asiassa koti-ikävä jos aivan rehellinen olen, tai no poikaystäväikävä, mutta se tasottuu ja siihen ikävään turtuu. Kun pysyy liikkeellä eikä mieti liikaa, asiat helpottuu ja helpottuu ja ei muista ajatella suomea. Olen täällä vaan vuoden ja sen jälkeen palaan takaisin vanhoihin ympyröihin, joten aion elää täällä nyt ja ottaa ilon irti tästä, enkä miettiä liikaa kotia. 

Eilen oli ihana päivä, oltiin tyttöjen kanssa rannalla koko päivä, kunnes Sofie alkoi palaa (yllätysyllätys) ja lähdettiin walmarttiin ja ostamaan jäähilejuomaa vai mitä se suomeksi onkaan. Nyt kun olen skypettänyt suomeen, on helpompi käyttää suomea, mutta vielä eilen oli helpompi puhua englantia ja jopa jotkut suomen kielen sanat alkoivat hävitä. Se on hurjaa miten nopeasti se tapahtuu. It's cool. Joka ilta nukahdan sekunnin sadasosassa, joten huomaa miten rankkaa on edelleen kuunnella englantia ja puhua sitä. Nyt ei tarvitse keskittyä niin paljoa enää, joten sekin helpottuu koko ajan. 

Tässä vähän kuvia täältä, mun host-isi tykkää autoista ja meillä tosiaan on yks ferrari, yksi corvette, yksi jeeppi ja yksi escalade. Käytiin eilen pirtelöillä ja se oli hullua, koska paikka oli drive-in ja tarjoilijat liikkui rullaluistimilla, just like in movies. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa starbucksissa ja he melkein kirjoittivat nimeni oikein! Sofien nimi onkin eri juttu.. Beach is perfect! Juhlittiin tänään mun ja Sofien synttäreitä samaan aikaan, kakku oli makein asia mitä olen koskaan maistanut. 

Now it's time to sleep so adios Finland! 

I live my dream

Rakastan tätä paikkaa yli kaiken. Tää on selkeesti kaunein paikka missä oon koskaan käyny. Kaikki on älytöntä, vihree nurmikko, valtavat ja älyttömän kauniit talot, valtavat autot, lämpötila, aurinko, uima-allas ja meri. Rakas host-siskoni on nyt jo mulle kuin oma sisko, enkä halua kuvitella todellakaan, että hän palaa joskus Tanskaan ja minä Suomeen. Terrible. Me olemme nyt jo kuin paita ja peppu, teemme kaiken yhdessä. 

Ihmeellisin asia on se, että nyt jo on melkein helpompi puhua englantia, kuin suomea. Nyt jo kun puhun, en käännä enää suomesta vaan englanti tulee englantina, mutta kun edes hetken vietän aikaa itsekseni, ajattelen edelleen suomeksi ja tulen ajattelemaan vielä jonkun aikaa. On hullua miten suomen kieli kuulostaa jo oudolta omaan korvaan. 

Toissa iltana käytiin rannalla olevalla valtavalla turistialueella, missä on mitä hulluimpia paikkoja ja kauppoja. Eilen oli syntymäpäiväni ja vietimme sen uima-altaalla ja illalla käytiin ihan rannalla asti. Se on uskomaton. Laitan kuvia siitä, kun menemme valoisan aikaan. Kohta lähdemme Sofien kanssa shoppailemaan, joten rahaa palaa!

Time to leave

Tänään tein sen mitä olen jo monta vuotta halunnut: otin ja lähdin. Koin myös elämäni hirveimmän hetken, kun hyvästelin elämäni rakkaimman ihmisen. Onneksi mieltä lohduttaa jo pian oleva paluu, vuosi hurahtaa hetkessä. 

Frankfurtin lentokentällä neljän tunnin odotus meni yllättävän nopeasti. Johtuu ehkä siitä, että koko päivän asioita vain tuntuu tapahtuvan, mutten todellakaan ymmärrä sitä todella. En ymmärrä, että vietän ensi kesään asti aikaa täällä. Tai no en täällä Washington DC:ssä, vaan huomenna saavuttamassani määränpäässäni. Kolmen tunnin jonotus USA:n tulliin eikä Starbucks saanut vieläkään minua ymmärtämään olevani täällä, mutta nähtyäni viestin kotoa ja nähtyäni ensimmäisen USAN lipun lipputangossa tajusin todella olevani kaukana tutusta ja turvallisesta. Yllätyin myös kuinka pahalta oikeasti tuntuu lukea viesti kotoa ja päätin etten tule vähään aikaan pitämään yhteyttä Suomeen vaan teen kaikkeni, että kotiudun tänne. Mulla on täällä vaan vuosi, Suomessa mulla on ikuisuus. Tästä vuodesta on otettava kaikki irti. Ja muuten, kaikki todellakin on täällä suurempaa. 

Huomenna matka jatkuu Charlotten kautta uuteen kotiin, adios!