Hello Finland!
Aika kuluu jo niin nopeasti, että ihan alkaa pelottaa. Viimeiset pari viikkoa on kulunut niin nopeasti, etten ole edes huomannut ajan kulua. Ihan hyvä vain, koska se on todella tylsää jos aika ei kulu.
Jokainen arkipäivä alkaa olla samanlainen: kouluun, kotiin, salille, läksyt, nukkumaan. Viikonloppuisin aika kuluu shoppaillessa tai urheillessa. Koulu alkaa olla paljon paljon helpompaa jo, eikä tarvitsee enää käyttää aivoja ymmärtääkseen mitä opettaja puhuu. Muistiinpanojen ja muun sälän kirjoittaminen on muuttunut helpoksi ja arvosanatkin näyttää sitä. Saan myös koko ajan lisää ja parempia kavereita koulussa ja tylsiä hetkiä ei pahemmin ole! Kouluun jälkeen ongelmana tuppaa olemaan se, että kaikki kaverini ovat treeneissä tai töissä ja viikonloput heillä menee töissä tai pilvessä. Siis kyllä: Amerikkalaiset nuoret polttavat paljon pilveä. Se estää täysin hengailun heidän kanssaan, joka on syvältä, mutta aika kuluu perheen kanssa ja salilla, joten no problems.
Voin vaan kuvitella miten hulvatonta teistä on lukea tätä. Niinkuin huomaatte, Suomi ruostuu. Joudun ihan todella miettimään mihin tulee pilkku ja mihin ei, samoin sanajärjestykseen joutuu käyttää aivoja. Hassua näin päin, koska englantia kirjoittaessa ei noita asioita tarvitse enää miettiä ollenkaan. Pitää siis kirjoittaa tätä useammin, ettei kokonaan ruostu! Ihan alkaa pelottaa tulevat äidinkielen tekstit tämän jälkeen, kun jo reilun kuukauden jälkeen kirjoitus on näin vaikeaa... Ajatuksetkin tosiaan on kääntynyt aikalailla enlanniksi. Suomeksi ajattelen ainoastaan kun ajattelen suomalaisia ja heille puhumista. Haha, hassua.
Eilen olin YFU:n valmennuksessa Columbiassa, joka on ihanan osavaltioni pääkaupunki. Siellä tapasin muita ihania vaihtareita ympäri maailmaa: mm. Kiinasta, Etelä-Koreasta, Saksasta, Etelä-Afrikasta ja Ghanasta ja toinen vaihtari Suomesta. En olisi koskaan uskonut, että suomen puhuminen voisi olla niin hauskaa kuin se eilen aluksi oli. Tottakai olen skypettänyt suomeksi jne, mutta kun oikeasti suomea piti puhua face-to-face, se oli hulvattoman hankalaa. Molemmat nauroivat ensimmäiset viisi minuuttia, mutta kyllä se alkoi sujua ajan myötä paremmin ja luonnollisemmin. Voin vaan kuvitella miten vaikeaa ja hulvatonta suomen puhuminen ensi kesänä siellä on... Onneksi on vielä 9kk aikaa ennen sitä!
Sain aivan ihanan kortin ruotsin luokaltani Suomesta, kiitos teille ihan hirveästi! Oli aivan ihana yllätys pitkän koulupäivän jälkeen, kun pöydällä odotti kirje, enkä tiennyt kuka sen oli lähettänyt. Kyllä tuli tytöllä pari kyyneltä silmäkulmaan, kiitos kun muistatte minua vaikka kaukana olenkin! Sain myös palan suomalaista täydellisyyttä: fazerin suklaapatukan... Kyllä oli muuten hyvää, täällä se maistuu vielä paremmalta kuin siellä. Hyvin selviän kyllä Ben&Jerryllä seuraavat kuukaudet...
Tästä siirrynkin nyt Pretty Little Liarsin pariin.... Good night dear Finland! I miss u all.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti